Maalla korona tuntuu kaukaiselta. Elämä on rauhallista, seesteistä. Ikkunoista näkyy talven ihmemaa. Parantumisloma päättyy tänään vanhan vuoden kanssa yhtäaikaa.
Sisällä iloista, ulkona ”monenlaista” on tullut kirjoitettua vuonna 2021 useamman kerran postauksiin erilaisissa tilanteissa.
Eräs henkilö verkostostani kysyi yllättyneenä tapaamisellamme marraskuussa ”Oletko sinä sairastanut Koronan keväällä? Sinähän olit aina niin iloinen.” Hämmästyin, kun hän ei tiennyt. Vaikuttihan sairastumiseni moneen asiaan ja oli monessa yhteydessä erilaisissa tilanteissa esillä.
Tämä keskustelu palasi mieleeni, kun mietin mitä kirjoittaisin tästä vuodesta. Palasin vuotta takaisinpäin. Huomasin kirjoittaneeni tänä vuonna vaikeista tilanteista etupäässä ihmetellen niihin liittyviä asioita ja tunteita.
Edellisen vuoden karanteenit eivät valmistaneet minua millään tavalla sairastamiseen eristettynä ja monenkirjaviin pelon tunteisiin. Kuolemanpelko, pelko läheisten puolesta, pelko toimeentulosta StartUP yrittäjänä… ylipäätänsä pelko tulevaisuudesta. Purin eristyksessä pelkoja kirjoittamalla tarinoita ja opin itsestäni sekä peloista tärkeän asian. Peloille ei pidä antaa valtaa vaan ne pitää kohdata ja käsitellä pois. Pelkojen kohtaaminen täytyy tehdä itsestä käsin. Toiset ihmiset voivat olla tukena. On tärkeää tuntea itsensä rakastetuksi. Tuntuu turvalliselta, kun pidetään huolta.
Toipuminen koronasta kesti monta kuukautta. Ajanjakso jolloin unta tarvitsin enemmän kuin koskaan aiemmin, yöunia ja päiväunia. Elämä arvoista käsin vahvistui pala palalta helpottaen päätösten tekemistä. Harrastuksissa ja työssä tein valintoja jaksamisen mukaan. Liiketoiminnan näkökulmasta moni asia on viivästynyt tai jäänyt tekemättä, mutta monta asiaa olen tehnyt tai olemme tehneet yhteistyössä eri ihmisten kanssa. Nimenomaan ihmisten kanssa. Huomaan inhimillisyyden olevan läsnä tässä unelmassani. Kiitos.
”Hyville tyypeille tapahtuu hyviä asioita”, sanoi eräs henkilö verkostostani joulukuussa puhelinkeskustelussa. Kysyin tarkoitatko minua. Hän nauroi ja vastasi ”Todellakin”. Tuntuu hyvältä, kun saa suoran positiivisen palautteen. Siinä hetkessä se voimaannutti erityisesti ja tuli tarpeeseen minulle.
Marraskuun lopun leikkaukseen valmistautuminen oli tiivis tahtinen reilun kolmen viikon rypistys. Ajathan OYS:iin annetaan hyvin lyhyellä aikataululla, vaikka itse reduktioplastia prosessi käynnistyi jo vuonna 2020. Olen seurannut mediaa ja olen kiitollinen siitä, että minut hoidettiin aikataulun mukaisesti. Monien muiden ajat on median mukaan siirretty koronaan liittyvän hoitohenkilöstön resurssipulan vuoksi tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Valmistautuessani operaatioon kävin iltakävelyllä toisen yrittäjän kanssa. Keskustelu oli silmiä avaava ja vahvisti käsitystäni siitä, että ihminen valitsee tunteen jossa pääsääntöisesti elää elämäänsä. Sillä kävelyllä sairauslomani vaihtui parantumislomaksi. Tämä pieni muutos auttoi minua puuhakasta nauttimaan ”joutilaisuudesta” operaation jälkeen sairaalasta pois päästyäni.
Aluksi se oli kyllä vaikeaa. Elämännälkä laittoi touhuamaan ja olemaan ”mukana” asioissa enemmän kuin mihin olisi ollut voimavaroja tai tarpeen. Silti olen iloinen tuosta elämännälästä tai kipinästä, joka lopulta antaa energiaa lähteä liikkeelle tilanteessa kuin tilanteessa. Tänään on seuraavan askeleen aika kohti kuntoutumista. Ensimmäinen salitreeni. Valmennuksessa, jotta kaikki sujuisi hyvin.
Minulle neljä tärkeintä havaintoa tästä vuodesta:
💫 Rakkaus, luottamus ja ilo ovat mielestäni onnellisen elämän perustuksia.
💫 Kyky nähdä mahdollisuuksia mahdottomissa tilanteissa tuo voimaa mennä eteenpäin.
💫 Mahdollisuudet tulevat näkyväksi, kun voittaa omat pelkonsa.
💫 Läheisten ihmisten tuki on suojaverkko joka hellii silloinkin, kun on vaikeaa.
Sisällä iloista, valo säteilee ulospäin. Vuoteen 2022 lähden avoimin ja luottavaisin mielin.
Toivon juuri sinulle, joka luet tämän tarinan, vuoteen 2022 rakkautta, luottamusta ja iloa ❤️
KOHDATAAN. RAKASTU MATKAAN. MENESTYTÄÄN YHDESSÄ.
Katja Koskimies
Tähdentekijä 💫
